Kuvaus
Useat puunrungot kohoavat pystysuoraan kankaan halki, niiden kuori on maalattu viilein harmaansinisin ja liilan sävyin, kun taas niiden välinen ja ympäröivä maa on tiheää, kauttaaltaan punottua vihreää, valkoista ja sinistä täplää, jotka edustavat murattia ja aluskasvillisuutta niin paksulti, ettei paljasta maata juuri näy. Yksi tummempi runko tai juuri kiemurtelee vinottain kuvan alaosan poikki pitkänä S-käyränä, ja sen kiertyvä muoto on ainoa vahva graafinen viiva, joka leikkaa muuten tasaisen pienten siveltimenvetojen tekstuurin.
Kankaan aivan yläosassa avautuu kapea kaistale vaaleampaa maata kaukaisuudessa, ja siinä on pieniä valkoisia ja kermanvärisiä merkkejä, jotka luetaan hajallaan oleviksi kukkiviksi kasveiksi, jotka saavat suorempaa valoa, ainoana todellisena helpotuksena tiheästä vihreästä, joka täyttää muun sommitelman. Van Gogh maalasi tämän näkymän alueella, jolla hän asui elämänsä viimeisinä vuosina, ja häntä veti toistuvasti puiston ympäröivä sotkuinen aluskasvillisuus ja puunrungot aiheena, joka antoi hänen työskennellä äärimmäisen läheltä täyttäen koko kankaan tekstuurilla sen sijaan, että olisi järjestänyt sen horisontin tai yksittäisen kohteen ympärille.
Sen, mikä tekee kuvasta epätavallisen, on sen kieltäytyminen mistään selkeästä kiintopisteestä: ei taivasta, ei rakennusta, ei yksittäistä puuta, jonka olisi määrä vetää katse puoleensa, vain lähes klaustrofobinen merkkien tiheys, joka pakottaa katsojan lukemaan kangasta samalla tavalla kuin lukee palaa todellista aluskasvillisuutta, skannaamalla sen sijaan että asettuisi. Kiertyvä juuri on lähimpänä aihetta, ja sekin liukenee takaisin kuvioon muutaman vedon kuluessa.
Tämä kauttaaltaan ulottuva tiheys antaa maalaukselle epätavallista energiaa metsämaisemaksi, tunnelmaltaan lähempänä kudottua tekstiiliä kuin tavanomaista maisemaa, ja se kantaa seinää hyvin juuri siksi, että sen kuvio toimii millä tahansa katseluetäisyydellä, tiheänä ja abstraktina läheltä, tunnistettavana metsänpohjana huoneen poikki.
